MikäSOte
Sote-uudistus ja siihen liittyvä valinnanvapaus herättävät monia ajatuksia valtakunnallisen sosiaalialan osaamiskeskusten verkostossa – mitä tämä kaikki tarkoittaa sosiaalialan näkökulmasta? Minkälaista palvelujärjestelmää, sosiaalialan työtä ja tätä kautta yhteiskuntaa haluamme olla rakentamassa?
Tutustu ajatuksiimme tässä blogisarjassa, kirjoittajat ovat pitkän linjan sosiaalialan kehittämisen asiantuntijoita eri puolilta Suomea.
4.4.2018 15.20
Omena putosi kauas puusta – jääkö integraatio ja palveluketjujen yhtenäisyys viimeaikaisen kehittämistyön haaveeksi?
Sote-uudistuksen alkuperäinen idea ja keskeisin tavoite – sosiaali- ja terveydenhuollon palveluintegraatio – tuntuu unohtuneen viimeaikaisissa keskusteluissa ja valmistelutyössä. Julkinen puhe pyörii valinnanvapauden ja asiakassetelien ympärillä sekä painottuu edelleen hyvin vahvasti terveydenhuollon kysymyksiin. Kuka enää puhuu sote-integraatiosta?
Paljon sote-palveluja tarvitsevat asiakkaat hyötyisivät eniten integraatiosta
Laajasti tutkittu ja tunnistettu tosiseikka on, että noin kymmenen prosenttia väestöstä kerryttää valtaosan (70–80%) yhteiskunnan maksamista sosiaali- ja terveydenhuollon kustannuksista. Tämä ryhmä on se, joka tarvitsisi eniten ammattilaisten saumatonta yhteistyötä ja sujuvia palveluketjuja.Hallinnolliset integraatiot eivät ole tuoneet käytännön tasolle integroituja toimintamalleja kuin hyvin harvoissa tapauksissa – kuinka tulevassa sote-muutoksessa voitaisiin päästä parempaan lopputulokseen?
Tietääkö oikea käsi mitä vasen käsi tekee?
Osallistuin itse kehittämissuunnittelijana sote-integraatiota edistävään hankkeeseen Väli-Suomen alueella (Parempi arki 2015–2017). Hankkeessa oli mukana 250 sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaista ja yli 50 kuntaa.Hanketyö toi kouriintuntuvasti esille sen, miten erillään sosiaali- ja terveydenhuolto toisistaan edelleen ovat ja miten tuntematonta toisten ammattilaisten työ on. Vaikka kunnassa olisi ollut hallinnollisesti yhdistetty sosiaali- ja terveydenhuolto, ei se vaikuttanut käytännön tason työskentelyyn.
Kunnan koko ei yllättäen myöskään aina vaikuttanut yhteistyön toimivuuteen tai toimimattomuuteen, pienessäkin kunnassa sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaiset saattoivat olla varsin tietämättömiä toistensa tekemisestä. Vastaan tuli pienestä kunnasta esimerkki, jossa hankkeeseen koottu moniammatillinen tiimi huomasi työskennelleensä aiemmin saman perheen asioissa toisistaan täysin tietämättä.
Itä-Suomen yliopisto teki hankkeen rinnalla tutkimusta, johon haastateltiin laajasti ammattilaisia, johtoa ja asiakkaita. Asiakkaiden keskeisin toive – kuten monesti aikaisemminkin – oli tieto yhdestä omasta työntekijästä, kehen voisi aina ottaa yhteyttä ja joka tuntisi asiakkaan asian ja koordinoisi eri palveluja yhteen. Miten tämä toive mahtaa toteutua sote-uudistuksessa?
Miten sote-keskukset takaavat integraation?
Tämänhetkinen valinnanvapauslakiehdotus ei vahvista sote-keskuksessa tapahtuvaa integraatiota riittävällä tavalla. Tosiasiassa keskukset tulevat olemaan pelkästään terveyskeskuksia, joista saa sosiaalihuollon ohjausta ja neuvontaa. Sosiaalihuollon asiakkuutta ei synny eikä asiointia dokumentoida. Jalkautuvan sosiaalityön rooli ja mahdollisuudet ovat vielä epäselvät ja kovin sujuvaksi palveluketjujen kokonaisuudeksi tätä mallia ei voida sanoa.Kuka huolehtii, että asiakas kohdataan kokonaisvaltaisesti ja hänen ei tarvitse kertoa samoja asioita yhä uudelleen ja uudelleen? Mistä sosiaalityön tarpeessa oleva asiakas osaa hakea apua, jos lähipalvelut häviävät ja vastassa on terveydenhuollon kysymyksiin erikoistunut ammattilainen?
Myös ennaltaehkäisyn näkökulmasta apua tulisi saada läheltä omaa asuinaluetta ja elinpiiriä.
Kuka määrittelee sosiaalityön ytimen?
Sosiaalityötä tunnutaan helposti määriteltävän ulkoapäin ja toiveita sen toteuttamiseen ja sisältöihin antavat monesti muut sektorit ja tahot. Ammattilaiset kertovat usein työskentelevänsä monenlaisissa ristipaineissa ilman mahdollisuutta tehdä työtä siten kuin se heistä olisi eettisesti oikein.Sote-uudistuksessa sosiaalityötä tunnutaan ajettavan ahtaaseen raamiin, jossa työn sisältö muodostuu hallintopäätöksistä ja mekaanisesta palvelutarpeenarvioinnin tekemisestä. Tämä ei voi olla sosiaalityön ydin, vaan keskiössä tulee olla ihmisen kohtaaminen ja auttaminen hänen omista lähtökohdistaan käsin. Toisinaan se voi vaatia pitkiäkin aikoja ja muiden ammattilaisten kanssa tehtävää yhteistyötä – sitä kuuluisaa integraatiota ja palveluketjujen yhtenäistämistä.
Kirjoittaja: Tuula Tuominen, toimitusjohtaja, Sosiaalialan osaamiskeskus Pikassos
Sitra, Kela ja Oulun kaupunki: Rahoituskanavat ylittävä palvelunkäyttö,2015
Kirjoitus on osa valtakunnallisen sosiaalialan osaamiskeskusten verkoston sote-uudistusta ja valinnanvapauslakia käsittelevää MikäSOte blogisarjaa. Kirjoituksia julkaistaan myös muiden sosiaalialan osaamiskeskusten verkkosivuilla.
Lisätietoja
Anneli Hujala & Johanna Lammintakanen: Paljon sote-palveluja tarvitsevat ihmiset keskiöön.Kunnallisalan kehittämissäätiön Julkaisu 12, 2018Sitra, Kela ja Oulun kaupunki: Rahoituskanavat ylittävä palvelunkäyttö,2015
Kirjoitus on osa valtakunnallisen sosiaalialan osaamiskeskusten verkoston sote-uudistusta ja valinnanvapauslakia käsittelevää MikäSOte blogisarjaa. Kirjoituksia julkaistaan myös muiden sosiaalialan osaamiskeskusten verkkosivuilla.