rss Soccan blogi

Sosiaaliala ja sen kehittäminen ja tutkimus ovat suuressa murroksessa. Mitä tulevaisuus tuo tullessaan? Jaamme tässä blogissa toiveitamme, ehdotuksiamme ja ajatuksiamme sosiaalialan ja sen kehittämisen arjesta ja uusista suunnista. Tutustu ajatuksiimme ja kommentoi!
1.8.2017 15.36

Petterin sote-uudistus-blogi (2)

Petteri Paasio

Kirjoitin tämän viiden kohdan listan alun perin kommenteiksi vasta ilmestyneen Sote- ja maakuntauudistuksen järjestämisen käsikirjan ensimmäiseen versioon. Heinäkuun ensimmäisten viikkojen tapahtumien jälkeen näyttää vahvasti sille, että perustuslakiin liittyvät haasteet ovat yksi asia, mutta varsinaiset haasteet saattavat olla muualla, pohtii tutkijamme Petteri Paasio sote-bloginsa toisessa osassa.

Järjestämisen käsikirja on selvästi vilpittömästi ja hyvää tarkoittaen tehty. Sen lähempi tarkastelu saattaa kuitenkin paljastaa jotain perustavaa koko sote-uudistuksesta. Professori Martti Kekomäki totesi A-studiossa (5.7.2017) suurin piirtein näin: perustuslakiin liittyvät kysymykset pitää tietysti korjata, mutta ne eivät ehkä ole ydinasia; pitää keskittyä prosessien ohjaukseen. Minä jatkan suoraan tästä ajatuksesta: sote-uudistuksessa luodaan aivan uusi prosessienohjausfunktio ja -toimija. Se on siis niin kutsuttu järjestäjä-taho, jonka ytimen ymmärtämiseksi olen koonnut seuraavan viiden kohdan listan.

1. Kun ollaan luomassa aivan uutta organisaatiota ja uutta tehtävää, ja kun kirjoitetaan käsikirjaa, olisi hyvä, jos koko kokonaisuuden punainen lanka olisi kirkkaammin näkyvissä. Silloin yksityiskohtien pohtiminenkin on helpompaa.

2. Maakunnan järjestämisfunktion ydin on se, että se on ikään kuin demokratian ja asukkaiden hyvinvoinnin lukko. Järjestäjän pitää parhaaseen mahdolliseen tietoon ja tutkimukseen pohjautuen tietää, mikä on väestön hyvinvoinnin tila ja kuinka siihen voidaan tehokkaimmin vaikuttaa. Eikä juuri muuta.

3. Tässä tehtävässä on olennaisesti kyse tiedonhallinasta ja toiseksi kehittämistoiminnasta, koska sen onnistumiseksi pitää osata ohjata toimintatapojen muutosta haluttuun (ja tiedettyyn) suuntaan. (Tämä tiedon ja kehittämisen riittävän tarkka erottaminen on hyvin haastava asia, mutta se on yksi ydinkohta tässä kokonaisuudessa. Toisaalta se on hyvin yksinkertaista: tiedon pitää olla luotettavaa, spesifit tieteelliset kriteerit täyttävää informaatiota, joka on aina altista haastamiselle uudella tiedolla. Kehittäminen taas liittyy kykyyn muuttaa toimintakäytäntöjä. Nämä menevät tietysti päällekkäin sillä, aivan ensimmäiseksi pitää muuttaa tietämiseen liittyviä käytäntöjä. Tähän taas liittyy näyttöön perustuvat käytännöt, jotka perustuvat siihen, että tiedetään, mikä on näyttöä ja mikä ei.)

4. Järjestämisfunktioon liittyvän tiedonhallinnan tietosisällöt on myös melko helposti hahmotettavissa. Tarvitaan kahden tyyppistä tietoa A) parasta mahdollista tutkimustietoa ja B) tietoa järjestettävistä palveluprosesseista. Tutkimustieto (A) vaatii kolme määrittävää tekijää:

  • Väestöryhmätasoista hyvinvoinnin dynamiikkaa
  • Välineitä tehdä luotettavia havaintoja ihmisten hyvinvoinnista (olivat he sitten kansalaisia, potilaita tai asiakkaita)
  • Toimintatapoja, joilla kyetään tehokkaimmin puuttumaan tunnistettuihin hyvinvoinnin kysymyksiin ja edistämään ihmisten hyvinvointia (teho, efficacy).

Tyypin B tieto taas koskee kaikkia maakunnan väestöön kohdistuvia palveluprosesseja. Niistä ei minimissään tarvitse tietää kuin kolme asiaa:

  • Keneen ne kohdistuvat? (eli saavatko eniten palvelujen tarpeessa olevat palvelua) 
  • Mitkä ovat prosessien ominaisuudet? (Ominaisuuksista tärkein on hinta eli palveluprosessin toteuttamiseen vaaditut julkisten varojen satsaukset. Näin on koska sotkuiset tai laadultaan vaihtelevat prosessit tuottavat eniten sähläämistä eli syövät resursseja)
  • Mitkä ovat tulokset eli ihmisten hyvinvoinnin muutokset? (vaikuttavuus, effectiveness).

Tämän jälkimmäisen tiedon ydin on luonnollisesti käytössä olevat asiakastietojärjestelmät, mutta tulee ymmärtää, kuinka haastava ja pitkäaikainen hanke on saada ne tuottamaan luotettavaa ja vertailukelpoista tietoa vastaukseksi yllä oleviin kysymyksiin.

Juuri näiden kahden tiedon A) ja B) yhdistelmä on järjestämisfunktion ylivoimaisesti suurin haaste. Siinä sananmukaisesti tutkimus ja kehittäminen kulkevat käsi kädessä.

5. Jo nyt tiedossa, mikä on tämän järjestämisfunktion toteuttamisen toiseksi suurin haaste (tuon punaisen langan näkemisen lisäksi). Se on kehittämistoiminnan tarpeen tunnistaminen eli se, kuinka muutetaan nykyisiä, vuosikymmeniä vallinneita toimintakäytäntöjä (silloin kun tarve on havaittu). Tämä haaste tulee kirkkaasti esiin siitä, mistä koko käsikirja alkaa. Valtuustoille toimitettavilla hyvinvointikertomuksilla ja niihin liittyvillä indikaattoreilla voi olla jokin hyödyllinen tarkoitus ja ne saattavat joskus jopa hivenen ohjata kunnan vuosisuunnittelua ja resurssien hienosäätöä. Mutta on aivan absurdia ajatella, että ne toimisivat palvelutuotannon ja viimesijassa palveluprosessien ohjausmekanismina, kun ne eivät tee sitä nykyäänkään.


Tiivistäen:

Ajatus järjestämisfunktion toteuttamisesta niin, että sinne siirretään nykyiset sosiaali- ja terveydenhuollon hallinnon ja suunnittelun käytännöt, merkitsee koko rakennelman sortumista.

Koko valinnanvapauden toteuttaminen perustuu siihen, että tämä järjestämisfunktio on kirkkaasti mietitty.

Sanon sen vielä kerran: järjestäjän tärkein tehtävä on kyetä ohjaamaan julkiset varat tavalla, josta on suurin terveys- ja hyvinvointi hyöty alueen väestölle.



Lisäksi en malta olla toteamatta, että, kun tätä järjestämisfunktiota miettii, voisi olla hyvä tutustua alkuperäisiin lähteisiin:

Osborne & Gaebler (1992) Reinventing Government

Kiistattomasti teeman keskeinen kansainvälinen huomio perustui tähän teokseen. Vaikka amerikkalaisia voi syyttää yhdestä ja toisesta, ja tätäkin teosta on pidetty syyllisenä ties mihin, voisi olla hyvä lukea, miten havainnollisesti he perustelevat tämän järjestämisfunktion merkityksen demokratian kannalta. Kirjan nimi on juuri Julkisen vallan uudelleen löytäminen tai keksiminen. Kyseessä on ehkä koko julkista hallintoa koskevan modernin kirjallisuuden tunnetuin, mutta myös kiistellyin teos. (Tähän on lukemattomia syitä, joita eurooppalaisten ei ole aina helppo ymmärtää. Yksi syy löytyy minun painokseni kannesta, jossa on Bill Clintonin sitaatti. ”Jokaisen julkisen sektorin valtaa käyttävän toimijan pitäisi lukea tämä kirja. Se antaa meille tiekartan.”)


Osborne & Palastrik (1997) Banishing Bureaucacy. The Five Strategies for Reinventing Government

Kirjassa kerrotaan suoraan, kuinka järjestämisfunktio toteutetaan järkevästi. Sitä ei ole Suomessa selvästikään kukaan lukenut, kun meillä on niin paljon esimerkkejä epäonnistuneista tilaaja-tuottaja malleista. Vaikka kirjalla on niin amerikkalaista yleisöä kosiskeleva nimi, sen idea on toinen kuin voisi kuvitella. Järjestämisfunktion toteuttaminen on tyypillistä byrokraattien hommaa, jos byrokratia ajatellaan touhuna, jossa asiakkaina eivät ole varsinaiset potilaat tai asiakkaat. Nyt tämä ”demokratian lukko” ajatus tarkoittaa, että tästä entisestä byrokratiaporukasta tulee väestön hyvinvoinnin tärkein palvelija. Samalla se tarkoittaa sitä, että heidän osaamis- ja vaatimustasonsa muuttuu aivan olennaisesti. Juuri tässä päästään maakuntauudistuksen tutkimuksen ja kehittämisen ytimeen.


Osborne & Hutchinson (2004) The Price of Government. Getting the Results We Need in an Age of Permanent Fiscal Crisis

Nyt voisi olettaa, että tämän kirjan on joku lukenut ainakin valtiovarainministeriössä, koska kirjan nimi löytyy sellaisenaan hallituksen esityksen perusteluista. Kirjan yksinkertainen viesti on: jos et tunnista väestön hyvinvoinnin muutosta, teet hommasi huonosti. Kuinka se tunnistetaan, on vaativa tehtävä. Se on mahdollista, mutta vaatii erityistä panostamista. Sen onnistumiseksi tarvitaan riittävän suuria yksiköitä ja osaamispanostuksia järjestämistoiminnossa.

Kirjan nimi osuu asian ytimeen. Suomessa olemme tottuneet ajattelemaan, että pyörittäessämme kaikenlaisia muutoksenhakuja tai valmistellessamme valtuustolle talous- ja toimintasuunnitelmia, ne ovat ikään kuin ”demokratiakustannuksia”. Siis, että yksittäisen ihmisen yksittäinen asia saa hyvän ja oikeudenmukaisen käsittelyn, tai poliittisilla päätöksentekijöillä on riittävästi paperia, jonka pohjalta voivat asioista keskustella. Näinhän se asia on, mutta voidaan myös kysyä, olisiko tärkein demokratiakustannus se, että tiedämme kykenevämme parhaalla mahdollisella tavalla edistämään väestön hyvinvointia. Jos emme tässä onnistu, kykenisimme sen heti havaitsemaan ja muuttamaan toimientapojamme. Siis tekemään muutakin kuin rustaamaan ohjeita. Eli toimimaan niin, että käytännöt muuttuvat jokaisen asiakkaan tai potilaan osalta havaitusti.


- Petteri Paasio, Socca-


Kirjoittaja työskentelee Soccassa tutkijana sosiaalityön vaikuttavuuden mittamisen parissa. Lue lisää Soccassa tehtävästä vaikuttavuustyöstä.

Palaa otsikoihin | 0 Kommenttia | Kommentoi

Ei kommentteja


Tämä sivusto käyttää evästeitä sivuston käyttöä koskevien tietojen keräämiseksi. Kun käytät tätä sivustoa, hyväksyt evästeiden käytön.
Sulje

Evästekäytännöt

Tätä sivustoa käyttämällä hyväksyt, että voimme asettaa evästeitä tietokoneellesi tai mobiililaitteeseesi.

1. Mitä evästeet ovat?

Evästeet ovat pieniä datatiedostoja, jotka siirtyvät tietokoneellesi, kun otat yhteyden johonkin verkkosivustoon. Evästeet tallentuvat selaimen käyttämien tiedostojen yhteyteen.

Lisätietoa evästeistä saat sivulta www.aboutcookies.org.

2. Miksi evästeitä käytetään?

Evästeet tunnistavat tietokoneesi, kun tulet sivustolle uudelleen. Ne muistavat myös sivustolla aikaisemmin tekemäsi valinnat ja parantavat siten sivuston käyttökokemusta. Evästeiden avulla pystyy esimerkiksi tunnistamaan käyttäjän laitteet sekä mukauttamaan mahdollisia mainoksia sivuilla sekä mahdollisissa muissa palveluissa.

3. Mitä evästeitä käytetään?

Jotkin evästeet ovat sivustomme teknisen toiminnan ja käytön vuoksi välttämättömiä. Nämä evästeet eivät kerää käyttäjästä tietoa, jota voitaisiin hyödyntää markkinoinnissa tai muistamaan käyttäjän valitsemia sivustoja.

Suorituskykyä mittaavat evästeemme keräävät tietoa siitä, miten käyttäjät käyttävät verkkosivujamme (esim. eniten käytetyt sivut, mahdolliset virheviestit). Nämä evästeet eivät kerää käyttäjistä tunnistettavia tietoja, vaan ne ovat anonyymejä ja niitä käytetään ainoastaan parantamaan nettisivujen toimivuutta.

Sivuilla olevat kolmansien osapuolten liitännäispalvelut (esim. mainokset, YouTube-videot, Google-tilastointi tai Facebook-liitännäiset) saattavat tallentaa käyttäjän tunnistamiseen käytettävää tietoa, mihin emme valitettavasti voi vaikuttaa. Jos haluat estää niitä seuraamasta liikkumistasi verkossa, voit kytkeä ns. kolmannen osapuolen evästeet pois käytöstä selaimesi asetuksista. Ohjeet löydät selaimesi ohjesivuilta.

Sivuillamme saattaa olla myös painikkeita, jotka helpottavat sisällön jakamista eri verkkoviestintäympäristöihin ja sosiaaliseen mediaan. Jos käytät näitä painikkeita, valitsemaltasi palvelulta voidaan asettaa eväste päätelaitteellesi. Nämä evästeet eivät ole hallinnassamme. Lisätietoja kolmannen osapuolen evästeiden käytöstä saat kyseisen osapuolen verkkosivulta.

4. Evästeiden hallinta ja estäminen

Jos et halua vastaanottaa evästeitä, voit muuttaa Internet-selaimesi asetuksia niin, että saat ilmoituksen aina kun evästeitä ollaan lähettämässä tietokoneellesi. Vaihtoehtoisesti voit estää evästeiden käytön kokonaan. Evästeiden käyttöä voi rajoittaa tai sen voi estää Internet-selaimen kautta (katso tarkemmat tiedot selaimen ohjeista).

Jos estät evästeiden tallennuksen tai poistat ne käytöstä, jotkin verkkosivujemme toiminnoista eivät välttämättä toimi oikein.

Sulje