Mitä on käytäntötutkimus?

Käytäntötutkimuksen ongelmanasettelut ja aiheet liittyvät tiiviisti sosiaalityön arkisiin työkäytäntöihin ja työssä kohdattuihin ilmiöihin. Käytäntötutkimus tähtää työstä esiin nousevan tiedon systemaattiseen keräämiseen ja analysointiin sekä eri toimijoiden yhteiseen reflektointiin tutkittavasta ilmiöstä. 

Aito dialogi tutkijan ja tutkittavien välillä

Käytäntötutkimuksessa voidaan hyödyntää hyvin monenlaisia aineistoja ja aineistonkeruutapoja, joiden valintaan vaikuttavat ennen kaikkea tutkittavan ilmiön ominaispiirteet ja tutkimuksen tavoitteet. Keskeistä tutkimuksen tekemisessä on aito dialogi käytännön toimijoiden ja tutkimuksen tekijöiden kesken.  Tämän vuoksi käytäntötutkimusta voidaankin hyvin kuvata yhteistoiminnallisia dialogeja sisältäväksi sykliseksi prosessiksi.

Käytäntötutkimuksessa on tärkeää ymmärtää ammatillisten toimijoiden, asiakkaiden ja tutkimusta tekevien tasa-arvoinen rooli tiedon tuottamisessa ja muodostamisessa. Tutkittavat osallistuvat aktiivisesti käytäntötutkimuksen prosesseihin ja suodattavat uutta tietoa käytännöstä nousevien kokemustensa avulla.

Tarve tutkimukseen käytännöstä

Tarve käytännön tutkimiseen ja kehittämiseen kumpuaa käytännön toimijoilta itseltään. Käytäntötutkimuksella onkin vahva emansipatorinen tiedon intressi eli tutkimuksen tulee lisätä osallistujien voimaantumista ja tietoisuutta maailmassa olemisesta.

Käytäntötutkimuksen raportoinnissa on erityisen tärkeää tehdä näkyväksi yhteisten dialogien ja vuorovaikutuksen toteutuminen tiedonmuodostuksessa. Ennen kaikkea tärkeää on tuoda esiin tutkimuksessa saadun tiedon merkitys ja ”palauttaminen” takaisin toimintakentälle työkäytäntöjen ja toiminnan parantamiseksi.