Pääkaupunkiseudun kunnat ovat yhdistäneet voimavaransa päivähoidon kehittämistyöhön VKK-Metro -hankkeessa jo parin vuoden ajan. Täysin uutta ja perustellusti tarkoituksenmukaista on ollut se, että suuret pääkaupunkiseudun kunnat yhdessä Kauniaisten kanssa ovat saaneet kumppanikseen Helsingin Yliopiston soveltavan kasvatustieteen laitoksen (SOKLA) varhaiskasvatuksen tutkijaverkostoa.

Varhaiskasvatus on seuraamassa sitä käytäntötutkimuksen polkua, josta pääkaupunkiseudun sosiaalityö on ammentanut osaamisen kehittämistä niin Heikki Waris -instituutin kuin Pääkaupunkiseudun sosiaalialan osaamiskeskuksen SOCCAn myötävaikutuksella 2000-luvun alkupuolelta lähtien.  

On korkea siis aika ottaa uusi askel myös varhaiskasvatuksen osalta. Pääkaupunkiseudun kunnat Helsinki, Espoo, Kauniainen ja Vantaa käyttävät liki puoli miljardia euroa joka vuosi asukkaidensa päivähoitopalveluiden hyväksi.

On vähintään kohtuullista, että palveluista ja varhaiskasvatustoiminnasta saadaan kasvatustieteelliseen tutkimukseen perustuvaa tietoa, jota myös käytännön toimijat pystyvät hyödyntämään. Vaikka toimijoiden arjesta ammennetut kokemukset ovat kullanarvoisia, eivät ne kuitenkaan voi korvata tutkimukseen perustuvaa tietoa silloin kun toiminnan kehittämisessä etsitään vaikuttavuutta ja kasvatuskäytäntöjen paranemista.

Yhteiskunnan allokoimien tutkimusvoimavarojen tulisi myös kohdistua niihin haasteisiin, joita aidosta kenttätyöstä nousee. Käytäntötutkimuksessa nämä molemmat näkökulmat ovat mukana. Kentän ammattilaisten ja kasvatustieteen tutkijoiden likeisestä vuoropuhelusta hyötyvät varmasti kaikki.

VKK-Metro -hankkeen tavoitteena on luoda rakenne pääkaupunkiseudun kuntien päivähoidon kehittämistoimintaa varten. Hankeajan päätyttyä toiminta halutaan vakiinnuttaa pysyväksi. On kaikkien etu, että onnistumme yhteistyöhankkeessamme.

Pääkaupunkiseudun päivähoidon julkisuuskuvaa vaivaa mielestäni kummallinen ja käsittämätön mittakaava-ongelma. Samaan aikaan kun hoito- ja kasvatushenkilöstö tekee yhtä maailman tärkeimmistä ja ihmisen kehityksen kannalta vaikuttavimmista töistä, keskustelu julkisuudessa on jumittunut ainoastaan ryhmäkokoihin ja lasten turvallisuuteen.

 Julkisuutta herättävä asia on seurata, montako lasta ja aikuista on esimerkiksi yhtaikaa päiväkodin pihalla. Uutiskynnys ylittyy, kun lapsi karkaa päiväkodista (lapset kylläkin tulevat aina karkailemaan!) tai kun määrärahat eivät riitä retkiin tai isänpäiväkahveihin.

Koulujen kasvatustyön sisällöstä tuntuu olevan aina kovin paljon sanottavaa: milloin on kehitettävä psykososiaalisia tukipalveluja tai laajennettava terveystiedon tietoperustaa.

Keskustelu alle kouluikäisten lasten kasvatustyöstä ja sen vaikuttavuudesta ei näytä yltävän Suomessa varhaiskasvatuksen ammattilaisia pidemmälle. Me tiedämme, kuinka valtava merkitys lapsen hyvinvoinnille lasten jokapäiväisen elämän kannalta on päivähoidon laadulla ja kasvatustoiminnalla. Sen, joka tätä ei tiedä, on mentävä päiväkotiin ja seurattava lapsia, erityisesti heidän ei-sanallista viestintäänsä ja käyttäytymistä yleensä.

Professori Matti Rimpelän johdolla kouluikäisten hyvinvointia sentään selvitetään säännöllisesti tehtävillä kyselyillä, mutta alle kouluikäisten hyvinvoinnin perään ei kysy kukaan.

Pääkaupunkisedun metropolikaupunkien varhaiskasvatus- ja päivähoitopalvelut ja sen toimijat tarvitsevat nyt kuumeisesti VKK-Metron apua lasten oloja koskevan tiedon esille tuomiseen! Meillä itsellä on tässä nyt tekemisen paikka ja mahdollisuus. Ottakaamme siitä yhdessä kaikki irti.

Sole Askola-Vehviläinen
päivähoitopalvelujen johtaja
Vantaan kaupunki

Tutustu muihin kolumneihin

• Tuulikki Venninen: Kehittämistyö, joka kohdistuu vanhempien kalleimpaan omaisuuteen>
• Eeva Honkanummi: Tieto ei luo tuskaa - näkökulmia hyvinvointitutkimukseen>
  
• Ullamaija Seppälä: Mitä osaamiskeskustutkimus on?>
• Kirsi Nousiainen: Sosiokulttuurisesta innostamisesta potkua sosiaalialan kehittämiseen>