| KEHITTÄMISTEEMA: Kehitämme SAP-toimintaa luomalla sosiaalityön roolin ja tekemällä sosiaalisen näkyväksi. KEHITTÄMISRYHMÄ: Maarit Rautio, ap Ulla Karri, stt Cathrine Addison-Saki, stt Anna-Maija Konttinen, stt Seija Koskela, stt Lenita Söderström, stt Arja Ketola-Gonzaga, Riistavuori, stt Anja Grönholm, lt Lahja Lahtinen, lt yhteyshenkilö: Ulla Karri tutor: Kari Salonen PÄIVÄKIRJA: 15.5.07 Lännen kehittämisryhmä kokoontui työstämään voimavara- ja huolikarttaa työpajapäivään 17.4.07. Kartta alkaa saada hahmoaan, vaikkakin vaatii vielä hiomista. Voimavara- ja huolikartassa on sovellettu Tom Erik Arnkillin huolen vyöhykkeistö-ajattelua ja tavoitteena on tehdä näkyväksi - sosiaalityötä ja sosiaalisia ongelmatilanteita - huolia, jotta niihin osattaisiin puuttua ajoissa - voimavaroja, jotta niitä osattaisiin hyödyntää, tukea ja vahvistaa Ryhmä kokeilee kuukauden ajan karttaa siten, että he paikantavat jokaisen asiakasyhteydenottonsa kartalle. Kuukauden päätteeksi tarkastellaan sosiaalityöntekijöiden asiakastyön painopisteitä. Voimavara- ja huolikartasta järjestetään hankkeeseen osallistuville työntekijöille esittely- ja koulutustilaisuus 17.9.07. 15.12.06 Lännen kehittämisryhmä on työstänyt huolikarttaa syksyn kuluessa. Tämän hetkiseen versioon on koottuna sekä eri asteisia huolia ja huoliviestejä, asiakkaan voimavaroja että sosiaalityön työmenetelmiä. Huolikarttaa esiteltiin lyhyesti gero-hankkeen työseminaarissa 30.11. ja ohjausryhmässä 7.12. Työskentelyä jatketaan keväällä siten, että Helsingin alueelliset sosiaalityön työryhmät saavat version huolikartasta käyttöönsä ja kommentoitavaksi. Kommentit kootaan yhteen ja muokataan huolikarttaa niiden pohjalta. Todennäköisesti nimi muuttuu huolikartasta enemmän voimavaroja painottavaksi. SK151206 22.6.06 Lännen kehittämisryhmä on jatkanut huolikartan pohtimista huhtikuun ja toukokuun tapaamisissa. Toukokuussa havaittiin, että Suvanto ry:ssä on työstetty samaa aihepiiriä vanhusten kaltoinkohtelun näkökulmasta. Tieto vahvisti tunnetta sitä, että oikealla tiellä ollaan. Lännen ryhmä on työstänyt huolikarttaa siten, että pohjana on käytetty läheisneuvonpidon huolen vyöhykkeitä, joille on mietitty sisältöä ikääntymisen ja vanhussosiaalityön näkökulmasta. Ryhmässä on esitetty kysymys siitä, millaisia ovat pienen huolen, huolen harmaan vyöhykkeen ja suuren huolen alueen huoliviestit. Huolien pohtimiseen on yhdistetty sosiaalityö sisällön pohtiminen: mitä sosiaalityöntekijä tekee, kun hän saa esimerkiksi omaiselta huolen harmaalle vyöhykkeelle määrittyvän huoliviestin. Millaisesta sosiaalityöstä on silloin kyse? Lännen kehittämisryhmässä sovittiin, että työntekijät havainnoivat omaa työtään kesän ajan ja seuraavat sitä, millaisia huoliviestejä he asiakkaisiin liittyen saavat. Huoliviestit jaotetellaan pieniin, harmaisiin huoliin ja suuriin huoliin kevään pohdintojen mukaan. Jakaumasta pidetään karkeaa kirjanpitoa ”tukkimiehen kirjanpidolla”. Syksyn ensimmäisessä tapaamisessa 4.9. käydään läpi huolien painottuminen. Syksyllä katsotaan vielä läpi huolikartta-hahmotelmaa, suunnitellaan syksyllä toteutettavaa huolikartta-pilottia ja suunnitellaan mahdollista tarkempaa oman työn seurantaa, jotta saadaan näkyväksi työn ongelmakohdat. SK 22.6.06 2.3.06 Lännen kehittämisryhmän tapaamisessa olivat mukana tutor Kari Salonen, hankkeessa projektitutkijana aloittanut Liisa Viljaranta sekä projektisuunnittelija Susanna Kaisla. Tapaamisen aluksi keskusteltiin sosiaalityön hektisestä arjesta. Ryhmän jäsenet totesivat, ettei arkityö oikein ole antanut tilaa kehittämistyölle, etenkin, kun ryhmässä on ollut sairaslomia. Sovittiin, että kevään aikana ryhmä työskentelee kehittämisteemansa parissa sovittuina kokousaikoina. Seuraava tapaaminen on 24.4. klo 13 – 16, jolloin jatketaan huolikartan työstämistä. Sosiaalisuus Keskusteltiin siitä, että sosiaalisuutta on ”olla suhteessa johonkin”. Vanhussosiaalityön erityinen näkökulma voisi olla juuri keskittyminen yksilön sijasta suhteeseen, joka tapahtuu yksilön ja hänen lähiympäristönsä, esim. perheensä tai verkostonsa välillä. Verkostot Ryhmässä pohdittiin verkostojen vahvuuksia ja voimavaroja sekä heikkouksia ja riskejä. Voimavaroina nähtiin iäkkään ihmisen näkökulmasta: - positiivinen elämänasenne - ”tukevat” ihmissuhteet - verkoston kyky organisoitua, kyky toimia - verkoston ihmisten hyvät välit - verkoston ihmisten välillä toimiva sosiaalinen vaihto - psyykkinen terveys verkoston hallitsevana piirteenä - verkoston ja sen ihmisten kyky sopeutua ja muuttua, kun tilanne muuttuu - ” vihan voima” - eletty elämä (ihmisen kokemus siitä, että on saanut toteuttaa omia unelmiaan ja toiveitaan elämässään, vrt. vastakohtana kokemus siitä, että on joutunut elämään toisten ehdoilla ja heidän unelmiaan) Heikkouksina tai riskeinä nähtiin iäkkään ihmisen näkökulmasta: - verkostojen puuttuminen: ei perhettä, ei ystäviä, ei sukulaisia yms. - leskeys - kuolema (muun kuin keskushenkilön puolison) verkostossa - puolison dementoituminen / puolison psyykkinen sairaus - puolison vakava somaattinen sairaus - parisuhdeongelmat, avioero - riidat lasten kanssa - miehen hoitorooli - elämätön elämä (kokemus siitä, että on joutunut elämään toisten ehdoilla ja heidän unelmiaan, vrt. ihmisen kokemus siitä, että on saanut toteuttaa omia unelmiaan ja toiveitaan elämässään) - häpeän ja katkeruuden tunteet verkostossa - vähäiset kontaktit ydinperheen ulkopuolelle (puoliso hoitaa kaiken) - alistaminen verkostossa - vaikeus hakea apua verkoston ulkopuolelta - symbioottinen vanhempi – lapsi – suhde - omaiset asuvat kaukana - laitokseen joutuminen aiheuttaa ”avioeron” - yhteiskunnan ikärasismi - ei otetta elämään Verkostojen riskien painavuutta lähdettiin pohtimaan siten, että mietittiin mitä voimavaroja kukin riski vähintään tarvitsisi rinnalleen, jotta sen painoarvo heikkenisi niin, että iäkäs ihminen pärjää ilman ulkopuolista apua. 17.11.05 Lännen ryhmä keskusteli ”sosiaalisen” ja sosiaalityön sisällöistä. Sosiaalinen perimä Jokaisella asiakkaalla on sosiaalinen perimä. Sosiaalisella perimällä tarkoitetaan tässä yhteydessä huono-osaisuuden periytymistä sukupolvien ketjussa. Perimä käsitteen valinnalla halutaan painottaa sitä, että kyseessä on juuri ylisukupolvien menevästä huono-osaisuudesta, kun "syrjäytyä" voi lähtökohdiltaan hyväosainenkin. Taustojen selvittäminen on olennainen osa sosiaalityötä. Se onko ollut elämänsä aikana työssä, mitä on tehnyt, vaikuttaa kaikkeen. Sosiaalista avuttomuutta esiintyy, sosiaalityö joutuu vastaamaan tähän esim. selvittämällä juridisen puolen. Koulutus, ammatit Asiakkaan selviytymiseen iäkkäänä vaikuttaa hänen saamansa koulutus. Kognitiivinen taso vaihtelee, sosiaalityön täytyy ottaa tämä huomioon eri asiakkaiden kanssa toimittaessa. Erilaisia sosiaalisia taakkoja asiakkaat kantavat mukanaan koko elämänsä ajan. Sosiaalityön pitäisi tulkita erilaisia mielipiteitä. Sukulaiset Jokaisella asiakkaalla on sukulaisia tai ainakin on joskus ollut. Sukulaiset voivat olla asiakkaalle voimavara, mutta he voivat myös osaltaan muodostaa haasteen asiakkaalle ja sosiaalityölle. Erityisesti psyykkisesti sairaat omaiset vaikuttavat ratkaisevasti iäkkään asiakkaan elämään. Yhdessä asuvat sisarukset ovat merkittävä ryhmä. Jotkut ovat asuneet ikänsä yhdessä. Jotkut muuttavat iäkkäinä yhteen jäätyään kenties leskeksi, ovat eronneet jne. Yleensä toinen toimii aivoina ja toinen jalkoina arjessa. Kaltoin kohtelu Kaltoin kohdellut iäkkäät asiakkaat ovat kasvava sosiaalityön kohde. Tähän liittyy väkivaltaa, alkoholinkäytöstä johtuvia ongelmia, taloudellista hyväksikäyttöä. Vanhusten kaappaaminen on asia, johon tulee puuttua. On ilmennyt tapauksia, joissa psyykkisesti sairas omainen on vienyt vanhuksen mukanaan, lukinnut asuntoon ja kieltänyt avun hakemisen. Sairaalasta on saatettu kotiuttaa hyvin avuton vanhus, jos omainen on sitä vaatinut. Mikä on vanhuksen etu tällaisessa tilanteessa? Omaishoito ja sen riskit Omaishoitajia on monenlaisia, monenikäisiä ja kyky hoitaa vaihtelee. Miten turvataan hoidettavan turvallisuus, tai vastaavasti hoitajan työturvallisuus? Iäkäs hento vaimo saattaa hoitaa vaikeasti dementoitunutta suurikokoista miestä, jolla on käytösoireita. Vanhuksen oikeusturva ja vanhuksen etu Vanhuksen mielipidettä on kuultava. Vanhus saattaa pelätä yksinäisyyttä ja alistua, jotta edes joku omaisista pitäisi yhteyttä. Sosiaalityön täytyy nähdä tämä riippuvuus. Perhedynamiikka Sosiaalityön on tiedostettava perhedynamiikkaan liittyvät asiat. On olemassa avoimia ja suljettuja perheitä. SAP-toiminnan kriisit Sosiaalityön piirissä on todettu, että asiakaskohtaiset kotihoidon tiimit eivät yksinomaan riitä. Tarvitaan keskustelufoorumeita. Asiakkaan kotona pystytään selvittämään sen nimenomaisen asiakkaan asiat yhteistyössä kotihoidon ja omaisten kanssa. Sosiaalityöntekijöillä on isot alueet, joiden kokonaistilanne pitäisi tietää. Kaikissa tiimikokouksissa ei sosiaalityöntekijä pysty olemaan mukana. Kotihoidon ohjaajan ja sosiaalityöntekijän yhteistyötä tarvitaan systemaattisesti. Sosiaalityöntekijän työvälineet Sosiaalityöntekijät kokevat, että välineet ja valta ovat hävinneet, kun vanhustenhuollon sijoitustoiminta on eriytetty ja toimeentulotuen myöntäminen on keskitetty sosiaaliasemille. Koetaan, että byrokratia on lisääntynyt. Sosiaalityöntekijä joutuu anomaan toiselta sosiaalityöntekijältä asiakkaalleen päätöstä sen sijaan, että tekisi päätöksen itse. Tällainen tilanne on esimerkiksi harkintaa vaativissa toimeentulotuen päätöksissä. SK 27.12.05 3.11.05 Lännen kehittämisryhmä tapasi tutorinsa Kari Salosen. Aluksi keskusteltiin Helsingin sosiaaliviraston organisaatiomuutoksesta ja eri toimintatavoista, kuten SAS-järjestelmästä, jotta Kari sai kuvan siitä miten Helsingissä toimitaan. Lännen kehittämisteema täsmentyi keskusteluissa muotoon: ”Kehitämme SAP-toimintaa luomalla sosiaalityön roolin ja tekemällä sosiaalisen näkyväksi”. Ryhmän jäsenillä oli sosiaalityöntekijän roolista erilaisia havaintoja. Yhteisesti koettiin, että sosiaalityöntekijän rooli oli jotenkin hukkunut vanhuspalveluissa samanaikaisesti vuoden 2005 alussa tapahtuneisiin isoihin muutoksiin: SAS-järjestelmän uudistus, kotihoito-osaston perustaminen terveyskeskukseen ja sosiaaliviraston organisaatiomuutos. Koettiin, että sosiaalityöntekijän rooli pitäisi löytää uudelleen. Keskusteltiin SAS-järjestelmän muutoksesta ja siitä, miten koettiin SAP-työskentely. Lännessä sosiaalityöntekijät olivat aiemmin osallistuneet pitkäaikaissijoituksista päättäviin SAS-kokouksiin. Nyt sosiaalityöstä oli jäänyt pois tämä vaihe, kun pitkäaikaishoitojonoon ottaminen oli delegoitu aluepäällikölle ja ylilääkärille ja sijoittaminen sas-sijoittajille. Pohdittiin mitä kyseinen muutos sosiaalityölle ja sosiaalityöntekijöille merkitsi. Oliko kyse vallan menettämisestä? Vähensikö muutos sosiaalityön merkitystä ja sosiaalityöntekijän kokemaa työn mielekkyyttä? Sosiaalisesta keskusteltaessa sosiaalityöntekijöiden havainto oli se, että sosiaali- ja terveyspalvelujen toimintakentässä on sosiaaliseen ja siitä puhumiseen liittyviä tabuja. Asiakkaan voi olla esimerkiksi vaikeaa saada palveluita, jos hänen tarpeensa nähdään muodostuvan ”sosiaalisin perustein”. Sosiaalityöntekijät kokivat juuri sosiaalisen näkyväksi tekemisen ja sosiaalisten perusteiden puolustamisen oman työnsä ytimeksi. Kuinka sosiaalista voisi määritellä? Millä sanoilla sosiaalisesta puhutaan? Mitä sosiaalisesta saa puhua? Ryhmässä keskusteltiin siitä, mitä ovat ne aiheet ja teemat, jotka koetaan tabuiksi. Mietittiin näiden tabuiksi koettujen kysymysten kirjaamista ja julkituomista. Pohdittiin myös sosiaalisen tutkimista siten, että selvitettäisiin millaisia ovat ne tapaukset, joissa asiakkailla on vaikeuksia saada vanhuspalvelujärjestelmästä palvelua ”sosiaalisin perustein”. Mitä konkreettisia vaikutuksia avutta jäämisellä on ihmisen elämään ja hyvinvointiin tai yhteisöön missä hän asuu? Todettiin, että gerontologisen sosiaalityön kehittämishankkeen projektitutkijalta voisi saada apua selvittämistyöhön. Tutorin johdolla keskusteltiin myös siitä, mitä konkreettista ryhmän kehittämistyön tulos voisi olla. Ajatuksia nousi siitä, että tulos voisi olla esim. jonkinlainen sosiaalisia riskejä kartoittava huolikartta sekä mallinnus siitä kuinka sosiaalityön roolia luodaan. Kari Salosen kanssa sovittiin seuraavat ohjaustapaamiset: 19.1.06 klo 13-16 ja 2.3.06 klo 13-16. Sovittiin, että sosiaalityöntekijät tekevät Karille seuraavaa tapaamista varten analyysit SAP-työn toimivista, heikosti toimivista ja kehitettävistä asioista omilla alueillaan. SK/041105 8.9.05 paikalla: Ulla Karri, Söderström Lenita, Sirenius Kim, Konttinen Annamaija, Luomala Tarja, Nick Marja, Alanko Marja-Leena, Suominen Tarja, Paananen Anne, Rajala Tarja, Lahtinen Lahja, Alanen Päivi, Stenberg-Lattu Anneli, Kyyrö Jaana, Hänninen Leena ja Susanna Kaisla Lännen kehittämisryhmä oli kutsunut palaveriin mukaan alueensa kotihoidon ohjaajia, kotihoidon päällikön ja kotihoidon ylilääkärin. Teemana olivat hankkeen esittely kotihoidolle, nykytilan kuvaus, tavoitteista keskusteleminen ja tapaamisaikataulusta sopiminen. Nykytila: Käytiin keskustelua pienryhmissä alueiden nykytilanteesta. Esille nousi mm. seuraavia asioita. HAAGA Sap-kokoukset asiakkaiden luona koettiin toimivaksi työmuodoksi. Sap-prosessissa nähtiin hankalaksi niiden omaishoidontuen asiakkaiden asema, jotka eivät ole kotihoidon palvelujen piirissä. He ovat usein huonokuntoisia ja lääkärinlausuntoja on vaikea saada. Yhteisen tietojärjestelmän puuttuminen koettiin heikkoudeksi. MUNKKINIEMI, MUNKKIVUORI Alueella uusi kaavake on toiminut hyvin kokoavana lomakkeena. Asiakkaiden taustatiedot ovat hyvin olemassa. Heikkoutena nähtiin vaikeus sijoittua kotoa. Lisäksi alueelle toivottiin tietoa sijoituspaikoista sekä yhteistyökumppaneiden yhteystiedot tulisi saada ajan tasalle. PITÄJÄNMÄKI, KONALA, PAJAMÄKI Kotikäynnit ja hoitokokoukset ovat järjestyneet nopeallakin aikataululla. Kehittämisen tarpeita nähtiin mm. vastuuhoitajuudessa. Lisäksi alueella on kärsitty lääkäripulasta. Sap-toiminnan koettiin olevan vierasta terveysasemille (esim. lomakkeiden käytössä puutteita). SAP-toiminnan visiot vuodelle 2010: Toiveena on, että kotihoito voisi olla todellinen vaihtoehto asiakkaalle. Yksinäisille ja masentuneille asiakkaille tulisi olla tarjolla palveluja, joiden turvin he voisivat asua turvallisesti kotona esim. somaattisesti sairaiden päivätoiminnan kehittäminen. Toivottiin myös, että kotoa olisi mahdollista päästä suoraan laitokseen. |