| KEHITTÄMISTEEMA: Työmenetelmien kehittäminen. KEHITTÄMISRYHMÄ: Riina Tiirikainen, vs.ap Pia-Maria Grönqvist-Toivonen, vs.jstt Marja-Liisa Sainomaa stt, Heidi Ahtiainen,stt, Liisa Lahermo, stt, Tuula Tsanga, stt, Marja Stenlund, stt Terttu Kahlas, stt Jessica Lindblom, stt Hanna Torppa, stt Anneli Saal, stt Teija Pusaa, lt, Marjatta Holmberg, oht, Asta Vuotela oht, Marjo Hautamäki oht, tutor: Tero Meltti PÄIVÄKIRJA: 16.5.07 Idän kehittämisryhmässä kokeiltiin Kuvastin – ja casemenetelmiä syksyllä 2006 ja keväällä 2007. Kuvastin- ja casework – menetelmää on kehitetty Haagan sosiaalipalvelutoimiston aikuissosiaalityön Kuvastin-hankkeessa 1.8.2003-30.6.2004. Kyseinen hanke oli itsearvioinnin kehittämishanke aikuissosiaalityössä. Idän kehittämisryhmässä Kuvastin-menetelmää on muokattu vanhussosiaalityön tarpeita vastaavaksi. Lisäksi Kuvastin ja casework on eroteltu toisistaan ja menetelmää on kevennetty alkuperäisestä. Itäisessä sosiaali- ja lähityön yksikössä pidetään yhteisiä kokouksia viikoittain. Kuvastinkokouksia on pidetty kerran kuukaudessa. Jokainen vanhussosiaali- ja lähityöntekijä on esitellyt vuorollaan kokouksessa mielestään sopivan asiakastapauksen Kuvastin-menetelmällä. Kehittämisryhmän jäsenten mielestä Kuvastin-menetelmä tuntui aluksi turhan monimutkaiselta ja aikaa vievältä. Menetelmän käyttö edellytti syvällistä paneutumista asiakkaan tilanteeseen, taustoihin ja verkostoihin. Kokeiluun kuitenkin sitouduttiin ja sen hyödyt nousivat esille. Kuvastin-kokouksessa on mahdollista jakaa merkittävästi sosiaalityön ”hiljaista tietoa”. Menetelmä herättää laajaa keskustelua ja tuo konkreettista apua työskentelyyn. Menetelmä tuo keskusteluun syvemmän ulottuvuuden ja arvokeskustelun. Kuvastin-menetelmän soveltamista esitellään hankkeeseen osallistuville työntekijöille 10.9.07. 15.12.06 Idän kehittämisryhmä on kokeillut vaihtoehtoisia case-työskentelymalleja syksyn ajan. Sekä Kuvastimesta mukailtu kokousmalli että akuutteihin asiakastilanteisiin kohdentuva case-kokous on sisällytetty työryhmän kokousrutiineihin. Kokemuksia eri toimintatavoista pohdittiin 17.11 työpaja-päivässä yhdessä tutorin Tero Meltin seka projektisuunnittelija Susanna Kaislan kanssa. Ryhmä jatkaa kokeilua vielä kevään ajan ja kokemukset kootaan yhteen loppukeväästä. SK151206 22.6.06 Idän kehittämisryhmässä on pohdittu kevään kuluessa erilaisia vaihtoehtoja toteuttaa case-työskentelyä. Vaihtoehtoisina työtapoina ovat olleet syvällinen case-kokous ja akuutteihin asiakastilanteisiin kohdentuva case-kokous. Syvällisemmän case-kokouksen jäsentämiseen on mietitty Kuvastin-mallia tai vaihtoehtoisesti ryhmän omaa työmallia. Kahdenlaisia kokouksia Ryhmä on kokeillut kahta toisilleen lähes ääripäissä olevaa case-kokousjärjestelyä: ei systemaattisesti organisoituja akuuttikokouksia ja vain Kuvastimen peilisalia eikä lainkaan akuuttikokouksia. Kumpikin tapa toimia tuntui ryhmästä riittämättömältä sellaisenaan. Molemmissa työtavoissa oli kuitenkin löydettävissä etuja. Nopean konsultoinnin edut (akuuttikokoukset): - nopeampi
toimintatapa: käydään läpi perusongelma,
käsitellään nykytilanne ja mietitään ratkaisut
– ehtii yhdessä kokouksessa (1,5h-2h) käydä useamman
tapauksen (4-5) läpi
- kehittää työryhmän sisäistä yhteistyötä, kun eri työntekijäryhmät tulevat tietoisiksi tapauksesta - kokeneiden tiedon ja taidon hyödyntäminen akuuttiongelmissa - sovittu rakenne case-esittelyssä tukee kysymysten esittämistä, jotta saa vastauksia, mutta huono valmistelu ja kokouksen rankenteen organisoimattomuus johtaa kaaokseen Syvällisemmän konsultoinnin edut: - tukee koko
ryhmän syvällisempää oppimista
- esittelijä tuntee asiakkaan ja on tutustunut hänen tapaukseensa, esittelijä paneutuu etukäteen tapaukseen esim. piirtämällä verkostokartan, kirjoittamalla tapauksesta - työntekijän oma elämänkokemus, työtilanne, työkokemus vaikuttavat kykyyn oppia Kokemuksia Kuvastimesta: Kehittämisryhmässä kokeiltiin sovelletusti Kuvastin mallin Peilisali-käsittelyä. Yksi sosiaalityöntekijä esitteli oman asiakastapauksensa. Hän koki haastavana tarinan punaisen langan ylläpitämisen, kun muut eivät hänen puheenvuoronsa aikana saaneet osallistua keskusteluun, vaan itse piti johdattaa tarinaa eteenpäin. Kokemus oli kuitenkin myönteinen. Hän oli huomannut, että pitäisi ehkä valmistautua paremmin, jos caseja käydään näin läpi. Asiakastapaus oli hänelle itselleenkin uusi. Sosiaalityöntekijä koki, että hän sai hyötyä peilisalikäsittelystä: hän sai uusia näkökulmia toisten kommenteista ja kertomuksen tekeminen asiakastapauksesta antoi hyviä näkökulmia. Käsittelyyn osallistuneilla sosiaalityöntekijöillä ja lähityöntekijöillä oli kokemuksia sekä Kuvastin-mallin puolesta että vastaan: - peilisalissa
oppii paljon, kun asiassa mennään syvälle ja
keskitytään yhteen tapaukseen kunnolla – casea voi myös
soveltaa omiin tapauksiin
- akuuttien asioiden käsittelyyn pitäisi löytää kevyempi kuvausrunko kuten aiemmat johtavan sosiaalityöntekijän vetämät alueelliset case-kokoukset, joissa yhden asiakastapauksen sijaan ehdittiin käsitellä useampi ajankohtainen tapaus Nopealle ja syvälliselle konsultoinnille yhteistä -
asiakastapausta käsitellään yhdessä: tuottaa
ratkaisumalleja ja oivalluksia
- koko työryhmä läsnä, löytyy monenlaista osaamista ja voidaan jakaa tietoa - konsultaatio selkeyttää työntekijän omia ajatuksia Idän kehittämisryhmä suunnitteli jatkavansa case-kokousten kokeilemista syksyllä siten, että syvällisempi case-kokous pidetään kerran kuussa ja akuuttikokoukset joka toinen viikko. Syvällisemmässä työskentelyssä sovelletaan Kuvastin-mallia ja ryhmän omia ajatuksia. Syksyn ensimmäinen tapaaminen on 31.8.06. SK 22.6.06 3.2.06 Kehittämisryhmän tapaamisessa olivat mukana tutor Tero Meltti ja Gero-hankkeesta Susanna Kaisla. Tapaamisen alussa käytiin kuulumiskierros. Ryhmässä on uusi sosiaalityöntekijä, Heidi Ahtiainen. Hän on sijaisena maaliskuun loppuun saakka. Tapaamisen keskeisenä aiheena oli suunnitella kevään toimintaa. Kevään työskentelyyn toivottiin järjestelmällisyyttä ja sitä, että kehittämistyössä edettäisiin. Pohdittiin myös sitä, että on tärkeää, että esimiehet osallistuvat kehittämistyöhön. Ryhmä jatkaa toimintaansa siten, että Tero Meltin ohjauksessa kokoonnutaan koko ryhmänä kaksi kertaa kevään aikana. Päivämääriksi sovittiin 23.3. klo 13-16 ja 11.5. klo 13-16. Tapaamispaikkana on joko SOCCA tai Stakes. Tutortapaamisten sisällöstä ajateltiin niin, että tavoite olisi keskustella pienryhmissä nousseista keskeisistä teemoista case – esimerkkien avulla ja niiden kautta määritellä mm. oleellisia käsitteitä. Pienryhmät, verkostoryhmä ja psykososiaalinen ryhmä, kokoontuvat isojen palaverien väliajoilla joka toinen torstai-iltapäivä. Pienryhmissä työstetään aihetta, millainen työmenetelmä sopii millaisellekin asiakkaalle. Psykososiaalinen ryhmä kokeilee parityöskentelyn mallia: sosiaalityöntekijä ja omaishoidon tuen ohjaaja työstävät yhdessä asiakastapausta, jota sitten reflektoidaan yhdessä case - kokouksissa. Verkostoryhmä kuvaa jo nyt tehtävää verkostotyötä ja pohtii millaisella mallilla toimitaan. Verkostoja kartoitetaan esim. case – esimerkin avulla. Pienryhmät saivat Terolta tehtäväksi seuraavaan ohjaustapaamiseen 23.3 mennessä: - pohtia mitä asioita pitäisi ottaa case – tapauksen käsittelyssä huomioon? verkostotyön näkökulma ja psykososiaalinen näkökulma - ja tutustua Haagan kuvastin-menetelmään: mitä ajatuksia se herättää, voisiko hyödyntää? Menetelmään voi käydä tutustumassa osoitteessa: http://www.hel2.fi/waris/kuvastin_laura/ SK 10.2.06 4.11.05 Idän kehittämisryhmä keskusteli tutorinsa Tero Meltin ohjauksella verkostoista ja kuuntelemisesta. Kehittämisryhmä jakautui kahteen pienryhmään. Verkostoja miettinyt ryhmä sai pohdittavakseen kysymykset: millaisia ovat ihmisen riittävän hyvän elämän verkostot ja miten työntekijänä voi verkostoja käyttää hyvin? Riittävän hyvää verkostoa kuvasi ryhmän mielestä mm. se, ettei ihminen ole yksin, vaan on olemassa joku, joka kuuntelee ja jakaa kokemukset. Verkosto voi olla perhe, ystävät tai viranomaiset, tärkeintä on kohtaaminen ihmisten välillä. Verkoston pitää olla ”ihmisen itsensä näköinen”. Tärkeää on ihmisen mahdollisuus valita verkostonsa. Yksilöllisyys on tärkeää – verkostosta täytyy löytyä olennaiset asiat juuri kyseiselle ihmiselle. Verkostot ovat erilaisia, myös yksi ihminen voi olla verkosto. Verkostossa on tärkeää ihmissuhteiden laatu. Miten työntekijä voi käyttää hyvin verkostoja työssään? Verkostoyhteistyökumppaneista on osattava poimia oleelliset mukaan. On huomioitava, että verkosto voi olla myös rasite ja toimia asiakasta vastaan. Verkostot ovat dynaamisia ja niillä on sekä positiivisia että negatiivisia puolia. Eri dynamiikat on opittava tuntemaan. Sosiaalityöntekijän rooli verkoston luomisessa ja huollossa on tärkeä. Verkosto on usein välineroolissa suhteessa työn tavoitteisiin. Toinen ryhmä pohti kuuntelemista seuraavien kysymysten avulla: millainen on hyvä kuuntelija ja millä tavoin voi edistää hyvää kuuntelua? Hyvästä kuuntelijasta on olemassa erilaisia näkemyksiä. Hyvä kuuntelu on tilanne- ja henkilösidonnaista. Toisen kunnioittaminen on tärkeää. Olosuhteiden rauhallisuus korostuu työskenneltäessä iäkkäiden ja muistihäiriöisten kanssa. Onko eroa ammatillisen ja ”ystävän” kuuntelun välillä? Millä tavoin voi edistää hyvää kuuntelua? - huolehtimalla omasta kunnostaan, ”väsynyt sosiaalityöntekijä on hyödytön” - valmistautumalla tilanteeseen ennakolta - rauhallisella työotteella, rauhoittamalla tilanteen - keskittymällä, jaksamalla kuunnella - reflektoimalla omaa työskentelyään ja kuunteluaan ja asettumalla toisen asemaan - ammatillisuudella, ei lähde mukaan ihan kaikkeen - antamalla tilaa kuuntelulle, ei puhu päälle - myötäelämällä - lähtemällä toisen lähtökohdista - hyvässä kuuntelussa voi kehittyä, vuorovaikutustaitoja voi opetella ja oppia Ryhmä sai tehtäväksi seurata tietoisesti omaa työskentelyä: 1. verkostoryhmä: miten hahmotatte verkostoja ja miten käytätte niitä. 2. psykososiaalisryhmä: kuinka kuuntelette asiakasta? SK 28.12.05 31.10. Itäisellä alueella on käyty arvokeskustelua ja mietitty sosiaalityön nykytilaa sekä hankkeen tavoitteita. Kehittämisryhmä on jakaantunut kahteen työryhmään alustavilla otsikoilla: verkostotyöote ja psykososiaalinen työote. Ryhmä on tavannut tutorinsa Tero Meltin ja keskustellut yhdessä tutoroinnin tavoitteista. Arvokeskustelu 7.9.05 Keskustelussa todettiin, että arkityössä on läsnä arvoristiriitoja, jotka tiedostamattomina vievät työntekijän voimia ja saattavat pahimmillaan johtaa työuupumukseen. Arvoristiriitojen vallitessa voi työskennellä, mutta se edellyttää asioiden auki puhumista. Omilla arjen valinnoilla toteutetaan omassa työssä tärkeiksi koettuja arvoja. Tärkeänä arvona pidettiin asiakaslähtöisyyttä ja siihen liittyviä näkökulmia kuten asiakkaan etu, asiakkaan tukeminen, asiakkaan ja hänen elämänkokemuksensa arvostaminen, asiakkaan asiallinen kohtelu, hyvä palvelu, asiakkaan itsemääräämisoikeuden kunnioittaminen, asiakkaan kuuleminen ja kuunteleminen ja turvallinen ja arvokas elämä omassa kodissa tai laitoksessa. Keskeiseksi nousivat myös oikeudenmukaisuus, vastuullinen ja analyyttinen vallankäyttö, puolueettomuus, yhdenvertaisuus, tasa-arvo, inhimillisyys, empatia, ihmisarvo, joustavuus, yhteistyö, yhteisöllisyys, toisten ammattitaidon kunnioittaminen, vastuunkanto omista päätöksistä ja teoista sekä taloudellisuus ja vaikuttavuus. Arvokeskustelun päätteeksi pohdiskeltiin sitä, kuinka tärkeiksi koetut asiat huomioitaisiin kehittämistyön pohjana. Pohdintoja nykytilasta: Ryhmässä on käyty keväällä ja syksyllä -05 laajaa keskustelua sosiaalityön nykytilasta. Seuraavassa poimintoina keskusteluista tilanteita, joissa nykyinen vanhuspalveluvalikko ja vanhussosiaalityössä käytettävissä olevat keinot eivät tunnu riittävän, pohdintaa työmenetelmistä asiakasprosessin eri vaiheissa sekä avohuollon sosiaalityöstä vanhainkotiin siirtyneen sosiaalityöntekijän näkökulma. Missä tilanteissa nykyinen vanhuspalveluvalikko ja vanhussosiaalityössä käytettävissä olevat keinot eivät tunnu riittävän? - Yksin asuvat lievän-keskivaikean dementian rajamaastossa olevat vanhukset, joilla jalat vievät ja toimintakykyä on vielä kohtuudella. Eksymis- ja hyväksikäyttövaarat korostuvat. - Yksinasuvat, pääsääntöisesti dementiaa sairastavat, joilla ei ole enää kotona asumiseen tarvittavaa toimintakykyä ja jotka odottavat pitkäaikaista hoitopaikkaa. - Yksinäisyydestä ja turvattomuudesta huomattavasti kärsivät yksinasuvat vanhukset, joiden päivittäiset toimet saadaan kohtuudella sujumaan palvelujen avulla, mutta jotka kokevat voivansa kotiympäristössä huonosti. - Lukuisista ”vanhussairauksista” kärsivät vanhukset, jotka eivät kestä / ole sopeutuneet raihnaisuuteen ja sen tuomaan elämäntavan muutokseen. He ovat päivittäisissä toimissaan pääsääntöisesti varsin omatoimisia, mutta kokevat, että kotihoito ei riitä auttamaan heitä mm. siksi etteivät koen saavansa apua oikeaan aikaan tai tarvitsemaansa asiaan. Heillä on usein myös taloudellisia vaikeuksia ja voimakas epäoikeudenmukaisuuden tunne. He ovat tyytymättömiä tilanteeseensa paljostakin ulkopuolisesta avusta ja toiminnasta huolimatta. - Apaattiset, masennuksesta kärsivät ja oma-aloitteettomat, jotka jäävät helposti makailemaan sänkyyn, lyövät laimin kotihoidollisia tehtäviä ja hygieniaansa. - Vuosikymmenien taustaiset päihdeongelmaiset – myös tapaukset, joissa hoitava puoliso päihdeongelmainen ja / tai juoman tuoja. Eivät yleensä halua tunnustaa ongelmaa tai halua tehdä sille mitään tai eivät koe tilannettaan mitenkään ongelmaiseksi. - Aikaismiespoika ja –tyttöperheet, jossa vanhemmat alkavat väsyä tilanteeseen, mutta ensisijaisesti ja ensimmäiseksi haluavat turvata lapsensa asumisen ja huolenpidon. - Vakavasti mieleltään sairaat, joiden kohtaaminen vaatii erityistä osaamista ja asennoitumista. - Vaikeita myös tapaukset, joissa avioparien välinen suhde on riippuvuussuhde ja toinen on vakavasti sairastunut esim. alzheimerin tautiin eikä toinen ymmärrä sairauden luonnetta. Millaisia työmenetelmiä käytetään asiakasprosessin aikana? Sama menetelmä sopii useaankin asiakasprosessin vaiheeseen, menetelmät kulkevat mukana koko asiakassuhteen kaaren lävitse. Käytössä on työtapoja kuten kotikäynnit, hoitoneuvottelut, puhelinneuvottelut, verkostoyhteistyö ja työnohjaukselliset keskustelut työryhmän sisällä. Muistelu ja läheisneuvonpito voisivat olla kokeiltavia työmenetelmiä. Asiakkaaksi tulemisessa yleisin työmenetelmä lienee puhelinneuvottelu/keskustelu jonka yhteydessä tehdään arvio tarvitaanko jatkotyöskentelyä. Työskentely etenee tutustumalla asiakkaasta jo olemassa oleviin tietoihin tai hankitaan lisätietoa yhteistyötahoilta, pyydetään esim. lääkärinlausuntoa, ravaa , mmse-pisteytystä ja hoitotyön yhteenvetoa. Tilannearvio ja suunnitelma muodostuvat kotikäynnin/hoitoneuvottelun yhteydessä jolloin käynnistetään myös verkostoyhteistyötä. Tapausta voidaan työstää myös verkostokokouksissa, joissa asiakas ei välttämättä ole itse läsnä (sap-kokoukset). Työskentelyvaiheessa korostuvat kotikäynnit/hoitoneuvottelut ja yhteistyö kollegoiden kanssa omassa yksikössä sekä yhteistyökumppaneiden kanssa, riippuen suunnitelmasta ja tavoitteesta (kotona asumista tuettaessa työskentelytapa eroaa esim sap-työstä). Yhteydenpito asiakkaaseen tapahtuu pääosin puhelimen ja kirjeiden välityksellä. Seurantavaiheessa korostuu verkostoyhteistyö kotihoidon ja mahdollisesti muiden kumppaneiden kanssa. Kysymys: Mitä ovat asiakassuhteen lopettamisen työmenetelmät? Onko asiakassuhteen päättymiseen kiinnitetty riittävästi huomiota? SK/311005 17.6.2005 Läsnä: Marita Ketonen, Susanna Kaisla, Mia Koskinen (sihteeri), Marjo Perälä, Pia-Maria Grönqvist-Toivonen, Juhani Karjalainen, Marja Liedes-Kauppila, Liisa Lahermo, Taija Elo, Aleksandra Allèn, Teija Pusaa, Sanna Numminen Tapaamisen teemoina olivat gerontologisen sosiaalityön hankeen tilannekatsaus, idän teemasta keskusteleminen ja syksyn työskentelyn alustus. Keskusteluissa esille nousi: - vastaavanlaisia hankkeita on vireillä ainakin Tampereella ja Pohjois-Suomessa (läheisneuvonpito) - liikkeelle NYKYTILAN KUVAUKSESTA; käytännössä kannattaa lueskella läpi kevään aikana tehdyt ennakkotehtävät (eri asiakasprosessin vaiheista) ja sitä täydentämällä muodostaa nykytilan kuvaus - keskusteltiin siitä, päteekö aikaisemmin kehittämishankkeen aiheeksi valitsemamme TYÖSKENTELYMENETELMIEN KEHITTÄMINEN edelleen. Todettiin, että yleisaiheena se hyvä. Esille tuli erilaisia kiinnostuksen kohteita työmenetelmien osalta - todettiin, että kehittämishanke voi jakautua "alahankkeisiin". Sovittiin, että loppukesästä päätetään alahankkeet ja kukin kertoo, mihin alahankkeeseen työmenetelmiä lähtee kehittämään. Tuotiin esille seuraavia kehittämisaiheita: * parityöskentely stt-lähityöntekijä * parityöskentely stt-omaishoidon työntekijä * parityöskentely" stt-sas-sijoittaja; tiedonhallinnan näkökulmasta * ryhmätyön kehittäminen (linkittyy lähityöntekijöiden omaan kehittämishankkeeseen) * ohoi-hanke (omaishoitajien toimintakeskuksen liittyvä työ) * yksityisten palvelutalojen kanssa tehtävä yhteistyö * laitossosiaalityöntekijöiden työnkuva sekä yhteistyö alueen sosiaalityöntekijöiden kanssa -kootusti sovittu jatkotyöstäminen: * NYKYTILANTEEN KUVAUS; työryhmä sopii keskenään ennakkotehtävien päivittämisestä ja täydentämisestä * ARVOKESKUSTELU 7.9. KLO 13-16 * KEHITETTÄVISTÄ TYÖMENETELMISTÄ PÄÄTTÄMINEN; TAVOITTEENASETTELU OSAHANKKEILLE 16.9. KLO 9-11 |