| KEHITTÄMISTEEMA: Asiakasprosessi. KEHITTÄMISRYHMÄ: Ilona Järnefelt-Puranen, vs. ap Yrjö Kokko, jstt Sinikka Rosenlund, stt Merja Kajas, stt Maija Oikarinen, stt Merja Rahko, stt Anna-Maija Kitula, stt Seija Airio, stt Hannele Kervinen, stt Salme Hirttiö, stt Sirkku Jantunen, stt Outi Moilanen, lt Tiina Hagman, lt yhteyshenkilö: Yrjö Kokko tutor: Leena Eräsaari PÄIVÄKIRJA: 15.05.07 Etelän kehittämisryhmä kokeili ja havainnoi asiakasneuvonpitoa ajalla 16.11.06 – 31.3.07. Kokeilussa havainnoitiin asiakasneuvonpidon sisältöjä ja apuvälineiksi suunniteltuja lomakkeita. Kokeiltavia lomakkeita oli kaksi: asiakasneuvonpidon taustatietolomake ja varsinainen asiakasneuvonpidon lomake. Kokeilujaksojen aikana taustatietolomaketta kokeiltiin 4 asiakastapauksessa ja asiakasneuvonpitolomaketta 10 asiakastapauksessa. Ryhmä keskusteli kokeilusta seurantakokouksissa, joita pidettiin 25.1., 1.3. ja 29.3. Näiden lisäksi lomakkeista keskusteltiin kokouksissa 16.11. ja 14.12. Ryhmässä todettiin, että asiakasneuvonpidon idea ja sisältö olivat hyviä, mutta että lomakkeet vaativat hiomista. Kaksi erillistä lomaketta koettiin osittain päällekkäisinä. Arviointipalaverissa 19.4. keskusteltiin kokeilusta ja päädyttiin siihen, että lomakkeista asiakasneuvonpidossa käytettävä sopimuspohjanakin toimiva lomake otetaan käyttöön. Taustatietolomakkeesta luovutaan, mutta asiakasneuvonpidon sisällöt kuvataan muistilistana, jota on mahdollista soveltaa myös yksittäisille kotikäynneille. Kirjaamiskäytäntöjen yksinkertaistamiseksi huomioidaan, että koottaville tiedoille löytyy pohja sosiaaliviraston asiakastietojärjestelmästä. Tässä on tehty yhteistyötä pohjoisen alueen kehittämisryhmän kanssa. Hankkeen sosiaalityöntekijöille järjestetään menetelmän esittely- ja koulutustilaisuus 17.9.07. SK150507 15.12.06 Etelän kehittämisryhmä tarkensi kehittämisteemaansa syksyllä -06 ja päätti kokeilla gero-hankkeessa työstettävää asiakasneuvonpitoa. Alkusyksystä ryhmäläiset osallistuivat asiakasneuvonpidossa käytettävien taustatieto- ja neuvonpitolomakkeiden suunnitteluun. Ryhmä testaa lomakkeiden alustavia versioita osana käytännön työtä 31.3.07 saakka. Kokemuksia kootaan yhteen kerran kuussa pidettävissä tutorpalavereissa ja menetelmän arviointipalaveri järjestetään huhtikuussa -07. SK151206 30.5.06 Tavoitteet keväälle 2006 Kehittämisryhmä päätti kokoontua kevään ajan yhtenä isona ryhmänä. Pienryhmien kokoontumistiheydessä ja työskentelyyn sitoutumisessa oli ollut eroja syksyllä 2005. Toinen ryhmistä oli käynyt asiakasprosessia lävitse vaiheittain alkaen asiakkaaksi tulemisesta ja alkuarvioinnista ja päättyen seurantaan ja arviointiin, toinen taas tavoitteista ja riskien tunnistamisesta lähtien. Todettiin, että prosessia ei voi jäykästi lokeroida vaan sen kulku on ”limittäistä”. Keskustelussa kevään tapaamisten teemoista esille nousivat varhaisen työotteen tietoisempi käyttäminen, kehittämiskohteen rajaaminen, heikkojen signaalien tunnistaminen ja alkuarviointi. Ryhmässä päätettiin aluksi keskittyä alkuarviointiin liittyvän haastattelun, tilannearvion ja suunnittelun tekemiseen. Mikä toimii ja mikä ei toimi? Mihin työaika käytetään? Alkuarviointi Alkuarviointi voi olla pohja – peilaaminen tapahtuu asiakastapausten kautta. Keskitytään riskien tunnistamiseen, tarkkaillaan, mitä tehdään haastattelutilanteessa, mitä otetaan huomioon. Alkuarviointi voisi myös sisältää muiden viranomaisten toiminnan. Kuka hoitaa mitäkin, mitkä palvelut asiakas saa, mitkä ovat sosiaaliset verkostot. Tarkastelu kohdennetaan uusiin asiakkaisiin. Ryhmän keskustelussa esiin nousivat vanhussosiaalityössä kuntouttava työ, riskien tunnistaminen ja sosiokulttuurinen. Mitä sosiokulttuurinen on työssämme, mitä voisi tehdä toisin (nykyiseen verrattuna)? Eri puolet tulee voida yhdistää ( sosiokulttuurinen ja terveys). Tärkeää, mitä vanhukset itse haluavat. 1) Ennalta ehkäisevä työote /riskien tunnistaminen, heikot signaalit - millaista ennalta ehkäisevää vanhusosiaalityötä on jo olemassa - mitä on riskien tunnistaminen ( esim. masennuksen takia ei sijoiteta laitokseen vaan luodaan kotona turvallinen olo, mutta miten käsitellä masennusta aiheuttavia asioita) - vaikeista asioista puhuminen - keskustelu on osa työotetta, on sallittua tehdä kotikäyntejä ilman jonkin asian järjestämistä, vrt. psykososiaalinen työote - asiakkaan omien voimavarojen huomioiminen haastatteluissa - kotihoidon tiimien kautta ei nouse riittävästi asioita esille - päiväpaikat voisivat olla osa riskien tunnistamista 2) Ryhmätyö - ryhmät eivät ole luonteeltaan hoidollisia vaan toiminnallisia - voivat olla määräaikaisia 3) Sosiokulttuurisuus - purettava auki: sovittiin työryhmä. - haastattelurunkoa käsitellään tutorin kanssa Erään asiakastapauksen alkua: 12. päivä:
Sosiaalipäivystykseen oli tullut poliisilta ilmoitus harhaisesta,
dementoituneesta vanhuksesta.
14. päivä: Sovittiin kotihoidon lääkärin kanssa kotikäynti, josta ei kuitenkaan ilmoitettu asiakkaalle, koska asiakkaan puhelinnumero ei ollut julkinen. 17. päivä: Sosiaalityöntekijä ja lääkäri suorittivat kotikäynnin. Asiakas ei aluksi halunnut päästää viranhaltijoita sisään ja laittoi oven kiinni. Tällöin mietittiin poliisin kutsumista virka-avuksi. Asiakas kuitenkin päästi työparin eteiseen, ja kertoi, että hänellä käy yksityinen kotiapu ja että hän on käynyt säännöllisesti (yksityis)lääkärissä. Asiakas oli menossa seuraavalla viikolla tutkimuksiin. Hän kertoi avoimesti muistinsa heikkenemisestä ja harhoistaan. Hän antoi luvan olla yhteydessä kotipalvelun työntekijään, jolle sosiaalityöntekijä soittikin samana päivänä. Työntekijä oli käynyt useamman vuoden asiakkaan luona eikä asiakas ollut päästänyt häntä eteistä pidemmälle. Yhteinen kotikäynti sovittiin seuraavalle viikolle. 18. päivä: Asiakas toimitettiin sairaalaan, koska oli harhainen ja epäili, että hänet tapetaan. 28. päivä: sosiaalityöntekijä soitti sairaalaan yhteistyön merkeissä pyytäen ilmoittamaan kotiutuksesta. Asiakastapausta pohdittiin yhdessä tutorin kanssa. Mitä olisi voinut tehdä tosin ja mitä ajatuksia heräsi. Tuotiin esiin, että - Asiakkaalle olisi voinut
lähettää tiedon kotikäynnistä etukäteen
kirjeellä, koska puhelinnumeroa ei saatu selville.
- Onko asiakkaalla omaisia? - Esiin nousi asiakkaan verkostosta vain yksityinen kotipalvelu. - Onko asiakas käynyt kaupungin terveyspalveluissa? - Poliisin olisi alun perin pitänyt toimittaa asiakas sairaalaan tai ottaa suoraan yhteys lääkäriin. - Hyvä, että lääkäri oli kotikäynnillä mukana. Voisivatko lääkärit tehdä enemmän kotikäyntejä? Ryhmässä keskusteltiin strukturoidusta lomakkeesta arviointitilanteessa. Kaikissa tapauksissa, kuten dementoituneiden kohdalla, lomake ei edistä vuorovaikutusta. Koko prosessi ei voi olla lomake. Kotikäynnin tarkoituksesta riippuu, mitkä tekijät otetaan arviointitilanteessa huomioon. Alkuarvioinnissa lähtökohtana on selvittää se, mikä on ongelma. Onko henkilö sosiaaliviraston vanhuspalvelun asiakas? Tässä vaiheessa asiakkaasta kerätään kaikki mahdolliset tiedot esim. ATJ:ltä . Ryhmässä tarkasteltiin ” Asiakkaan tilanteen kartoitus- ja arviointi” – karttaa. Psyykkisen toimintakyvyn kohdalle lisätään ”asiakkaan oma mielipide, mmse ja voimavarat ( mistä elämässä on iloa, miten selvitynyt tähän asti ym)”. Fyysisen terveyden ja toimintakyvyn osioon lisättiin ”RAVA”, sosiaaliseen verkostoon ”järjestöt, harrastuspiirit ja vapaaehtoistyö”. Koti ja ympäristö pidettiin parhaana eriyttää. Ympäristöön lisätään ”liikenneyhteydet ja matalalattialiikenne”. Kotihoidon palveluihin oli jo aiemmin sovittu lisättäväksi ”kauppa ja apteekki”. Edunvalvoja kohtaan lisäksi ”välitystili”. Kysymys ”Mitä voisi vielä tehdä palvelu- tai laitospaikan viivyttämiseksi” korvataan uuden työotteen mukaiseksi: ”Mitä voisi tehdä kotona asumisen tukemiseksi?” Lisäksi ympyröitynä omaksi kohdakseen tulee ”Psykososiaalinen työ”. Arjessa sujuvuuden alle lisätään ”arjessa selviytymisen profiili”. Ryhmässä keskusteltiin myös projektiin panostamisesta, jota edellytetään. Jokainen ei ole ehtinyt paneutua hankkeeseen, asiakastyö vie voimia. Nousi esiin epäilys, miten projekti hyödyntää omaa työtä. Projektiin osallistuminen tulee kuitenkin priorisoida koulutuksesta tai vastaavasta ensimmäiseksi, ei kuitenkaan asiakastyön kustannuksella. 28.12.05 Etelän ryhmä on työskennellyt syksyn kahdessa pienryhmässä tutorinsa Leena Eräsaaren ohjauksessa. Ryhmä sai tutoriltaan tehtäväksi pohtia vanhussosiaalityön asiakkuuksia. Seuranta-aika oli viisi työpäivää, jonka aikana sosiaalityöntekijät keräsivät asiakastapauksista seuraavat tiedot: o pvm, jona puhelu otettu vastaan o asiakkaan nimi o ensimmäinen yhteydenottopäivä (soitto, kotikäynti tms.) o oliko kyseessä ennaltaehkäisevä toimi kuten neuvonta ja ohjaaminen, korjaava toimi eli esim. kriisipaikan järjestäminen tai kotihoitoa tukeva toimi kuten lyhytaikaishoitopaikan järjestäminen o kuka oli yhteydenottaja o asiakassuhteen tähänastinen kesto o asiakkaasta tulleet muut yhteydenotot muina seurattavina päivinä Seuranta-ajan tulokset käytiin läpi yhdessä Leena Eräsaaren kanssa. Esimerkiksi: Aluksi sosiaalityöntekijä kertoi Eräsaaren antaman tehtävän perusteella asiakkaidensa viikko-ohjelmasta. Viiden työpäivän aikana asiakkaita oli 23. Yhteydenottajina oli 8 tapauksessa omainen, 6:ssa kotihoito, 4:ssä sairaala, 2:ssa itse ja 1:ssä sosiaalihuollon laitos. Viikossa oli ollut kolme kotikäyntiä. Aiheina oli ollut 17 tapauksessa kotihoitoa tukeva kontakti, 2 tapauksessa korjaava ja 7:ssä ennalta ehkäisevä. Leena: mikä rooli (sosiaalityöntekijällä) on pitkäaikaishoidon arvioinnissa? Sosiaalityöntekijä: tasavertainen asema, verkonkutoja. Yrittää kyselemällä selvittää tilanteen. Jos kotihoito on jatkettavissa, lääkäri ei ole välttämättä mukana. Leena: Ovatko esitykset asiakkaiden toiveiden mukaisia? Sosiaalityöntekijä: Asiakkaan toiveena (kerran) oli Kinapori, mutta lopputulokseksi tuli vanhusten asunto. Leena Eräsaaren ajatuksena on, että ryhmä tutkisi vanhussosiaalityön asiakkuuksia 2-3 vuoden jaksolla. Seuraava seuranta-ajankohta voisi olla puolen vuoden tai vuoden kuluttua, jolloin tarkasteltaisiin sitä, miten sosiaalityöntekijän intuitio asiakkuuden etenemisestä on toteutunut, onko asiakas tarvinnut useamman kuin yhden ohjauskerran, mitä asiakkaalle on tapahtunut ja mitä toimenpiteitä on tehty yms. Toinen pienryhmistä on pohtinut lähemmin suunnitelman tekemistä osana asiakasprosessia. Suunnitelman tekemisen vaihe: tavoitteiden asettaminen ja yhteistyötavoista sopiminen - tilanneselvitys, tilannearvion tekeminen ja suunnitelman tekeminen elävät nykyvaiheessa rinnakkain ja lomittain. Eri vaiheet eivät ole selvärajaisia, vaan niiden välillä liikutaan edestakaisin - vanhusasiakkaiden elämäntilanteet saattavat muuttua moneen kertaan lyhyellä aikavälillä nopeastikin, jolloin suunnitelmat menevät aina uusiksi - todettiin, että suunnitelmien tekemiseen ei tietoisesti pysähdytä ja kirjata sitä erikseen näytölle. Suunnitelma elää punaisena lankana työntekijän mielessä ja asioiden kirjaaminen asiakastietojärjestelmään vaihtelee työntekijöittäin - sosiaalityöntekijä kirjaa asiakastietojärjestelmän muistiinpanot -ruudulle kotikäynneillä tai muissa yhteyksissä yhteisesti sovitut asiat - kotikäynneillä, joissa eri tahot mukana, sosiaalityöntekijä vetää keskustelun lopussa yhteen, mitä eri asioista on sovittu yhteisesti ja kuka tekee mitäkin. - todettiin, että tällä hetkellä kotikäynneillä tehtävät suunnitelmat ovat varsin toimenpidekeskeisiä Kirjaaminen - vanhussosiaalityössä erilliselle suunnitelma-ruudulle kirjaaminen ei tunnu hyvältä vaihtoehdolta, koska suunnitelmia joutuu muuttamaan tiheästikin elämäntilanteiden muuttuessa nopeasti aivan uudenlaisiksi. Muistiinpanot etenevät kronologisesti ja uudet suunnitelmat upotetaan tekstiin, jolloin lukemalla muistiinpanot selviää, miksi suunnitelma mennyt uusiksi - olisi hyvä kirjata asiakastietojärjestelmän muistiinpanot -ruudulle suunnitelma erottaen se otsikoinnin sekä välirivien turvin selkeästi muusta tekstistä. - jos tekstiä on runsaasti, voi yhteenvedon kirjoittaminen olla paikallaan - todettiin myös, että moneen kertaan kirjaamista tulisi välttää - kotihoidossa olevien asiakkaiden vihreisiin asiakaskansioihin kirjaamisesta katsottiin, että sosiaalityöntekijän on hyvä kirjoittaa käynnistään tiedoksi omaisille, muille työntekijöille ja asiakkaalle itselleen. Kaikkia asioita ei tarvitse kirjoittaa vaan vain ne tiedot, jotka eri osapuolten on tarpeen tietää kuten mitä asioita pitää hoitaa, valvoa tai mitä suunnitelmia tehty. Dementoituneiden luona käynneistä on erityisen tärkeätä jättää viesti. - ongelmana kirjaamisessa on asiakastietojärjestelmän vanhanaikaisuus. Tekstiä ei voi jälkikäteen eikä kirjoitusprosessin aikana muokata eikä tekstiä kopioida sellaisenaan esim. lausuntoihin, päätöksiin tms. Sijoituspäätöksessä ei ole erikseen kohtaa omaisten ja kotihoidon yhteystiedoille, joita ei sitten aina muista siihen kirjata. Suunnitelman tekemisen kehittäminen: - suunnitelman tekeminen asiakasprosessin osana tulisi nostaa tietoisesti yhdeksi vaiheeksi, johon paneudutaan erikseen. - olisi hyvä kirjata suunnitelmat selkeästi muistiinpanoihin - eri ammattikuntien edustajilla on omat näkemyksensä ja painopistealueensa, joiden pohjalta tekevät suunnitelmaa (vrt. kotihoito, lääkäri, sosiaalityöntekijä) - tulisi pohtia, miten suunnitelmat tehdään ja kootaan, kun kyseessä moniammatillisen ryhmän yhteinen kotikäynti SK 28.12.05 02.11.05 Etelän ryhmässä on koettu tärkeäksi, että kehittämistyötä voi tehdä ajan kanssa – on aikaa pohtia ja miettiä – ja edetä askel kerrallaan. Asiakasprosessin työstäminen on aloitettu jakautumalla kahteen työryhmään. Työryhmissä on pohdittu kehittämistyön tavoitteita, työskentelytapoja ja nykytilaa asiakasprosessin osalta. Työryhmissä heränneitä kysymyksiä: Mikä on kehittämistyössä tärkeää? Mitä sosiaaliviraston strateginen tavoite, arvokas vanhuus, tarkoittaa käytännössä? Mitä on ennaltaehkäisevä / etsivä sosiaalityö? Millaisia vaikutusmahdollisuuksia sosiaalityöllä on? Mitä on kulttuurinen ja sosiaalinen puoli ihmisen kokonaisuudessa / ihmiskäsityksessä ? Ajatuksia tavoitteista: - Sosiaalityöntekijöiden tehtävänä on työssään ja hankkeessa löytää ns. heikkoja signaaleja eli muutoksia, joita ei näe tai joilla ei ole vielä sanoja sekä kriittisesti viedä niitä eteenpäin. - Sosiaalityö tuo vastapainoa medikalisoituneelle ihmiskäsitykselle. - On tärkeää tuottaa yhteinen, jaettu näkemys gerontologisesta sosiaalityöstä. Ymmärryksen syntyminen on sisäinen prosessi. - Keskeistä on teorian ja käytännön yhteensovittaminen. - Kehittämistyöllä tavoitellaan sosiaaliviraston tavoitteiden mukaisesti turvallista ja arvokasta vanhuutta. - Pyritään ennaltaehkäisevän työotteeseen sosiaalityössä. Mitä tavoitteet ovat? Työryhmät ovat miettineet asiakasprosessin nykytilan kuvausta vaihe vaiheelta. Tarkastelussa on ollut mukana sekä asiakas- että työntekijänäkökulma. Tavoitteeksi on nostettu aluksi työn esteiden ja asiakasprosessin puutteiden kuvaaminen ja sitä kautta työn kehittäminen ja työn vaikuttavuuden tarkastelu. Esimerkki tavoitteiden konkretisoinnista. Asiakasprosessin nykytilan tarkastelua: Kuinka asiakkaaksi tullaan? 1. asiakas itse ottaa yhteyttä sosiaalityöntekijään 2. omaiset ja omaishoitajat yhteydenottajina 3. naapureiden ja isännöitsijän ilmoitukset 4. poliisin yhteydenoton kautta 5. sairaalan tai palvelutalojen kautta 6. kotihoidosta Asiakkaaksi tulemisvaiheessa joudutaan usein pohtimaan sitä, kuka on asiakas. Monesti sosiaalityöntekijän tukea tarvitsevat sekä vanhus että omaishoitaja tai muu omainen itse. Asiakkaan sosiaalinen verkosto ei useinkaan ole ongelmaton. Asiakkaalla voi olla useampia lähiomaisia, joiden välillä voi olla ristiriitoja. Sosiaalityöntekijän on tiedostettava mahdolliset ristiriidat ja erilaiset näkemykset. Asiakkaaksi tulemisvaiheessa on tärkeää myös pohtia erilaisia salassapitoon liittyviä kysymyksiä: kenellä on oikeus saada tietoa ja millaista tietoa ja mitkä säännökset sitovat yhteistyökumppaneita. Kotipalvelun ja kotisairaanhoidon yhdistyminen kotihoidoksi muutti vuoden 2005 alusta yhteistyökäytäntöjä. Aiemmin sosiaalityöntekijä teki paljon yhteistyötä kotipalveluohjaajien kanssa, kun taas nykyisessä mallissa vastuuhoitajien rooli korostuu. Vastuuhoitajat tarkastelevat asiakkaiden tilanteita eri näkökulmasta kuin kotipalveluohjaajat ja heidän tietotaitonsa sosiaalisiin ongelmiin puuttumisesta ja sosiaalipalveluista vaihtelee. Tilanneselvityksen tekeminen Tällä hetkellä asiakkaan tilanteen selvittämiseen on käytössä mittareita kuten RaVa, MMSE –lomake, arjessa selviytymisen profiili –lomake, myöhäisiän masennusseula –lomake, geriatrinen depressioasteikko GDS sekä LAH – jaksoilla täytetty hoitotyön yhteenveto. Sosiaalityössä olisi hyvä olla työvälineenä jonkinlainen kyselyrunko. Itäisessä sosiaali- ja lähityönyksikössä, Oldies-hankkeessa, käytetty kyselylomake koettiin liian laajaksi. Mahdollisesti tästä supistettu malli olisi hyvä. Kuinka sosiaalinen kartoitus olisi parasta tehdä? Pitääkö kaikki kysyä samalla kerralla (vrt. revolverihaastattelu). Sosiaalisessa kartoituksessa on erityisen tärkeää luottamuksen herättäminen. Kysymyksissä tulisi aina edetä neutraaleista henkilökohtaisempiin kysymyksiin. Missä tilanteissa olisi hyvä haastatella aviopareja tai omaisia ja vanhuksia erikseen? Simo Koskinen korostaa artikkelissaan ”Gerontologinen sosiaalityö” myös menneisyyden tärkeyttä. Miten muistaa ja huomioida vanhuksen menneisyys? Miten menneisyyttä voitaisiin hyödyntää suunniteltaessa tulevaisuutta? Haastattelussa tulisi säilyttää jäntevyys; sopivasti menneisyyttä, nykyisyyttä sekä tulevaisuuden toiveita. Vanhuus tulisi nähdä voimavarana. Mikä on vanhenemisen merkitys ja sisältö vanhukselle? Vanhussosiaalityön keinoja Mitä sosiaalityön keinoja yksinäisten ja turvattomien kohdalla käytetään? Joidenkin vanhusten kanssa on sovittu ns. soittoasiakkuudesta: sosiaalityöntekijän puhelinsoitto tapahtuu esim. 2-3 kk:n välein, jolloin selvitetään mm. mitä vanhukselle kuuluu ja kotona selviytyminen. Turvattomille on suoritettu myös arviointikotikäyntejä yhdessä lääkärin kanssa. Kotikäynnit ovat keskeinen osa sosiaalityötä. Vanhuksilla voi olla vaikeuksia tulla toimistolle tapaamaan sosiaalityöntekijää ja toisaalta myös kodin ja asiakkaan toimintaympäristön näkeminen on tärkeää. Kotikäyntejä työmuotona voisi miettiä tarkemmin: - missä vaiheessa niitä tehdään - mikä on kotikäynnin merkitys eri ryhmille, sosiaalityöntekijän rooli riippuu paljon käynnin aiheesta - mitä kotikäynneillä arvioidaan; kuinka toimintakyky nähdään - mikä on kotikäyntien tavoite - kuka päättää, ketkä ovat kotikäynnillä mukana Ensimmäinen käynti voisi olla epämuodollisempi, jolloin hahmotellaan kokonaisuus ja mitkä ovat asiakkaan toiveet ja tarpeet. Aluksi on usein hyvä saada mukaan kotihoidon työntekijä. Toistuva tapaaminen kertoo vielä paremmin aidosta tilanteesta. Asiakkaalla tulee olla tunne, että tulee kuulluksi. Sosiaalityöntekijällä tulee olla ammattitaito pyytää tarvittaessa mukaan toinen ammattilainen esim. masentuneiden asiakkaiden kohdalla, jolloin on hyvä olla suoraan yhteydessä mielenterveystiimiin. Osassa tilanteista asiakas voi tavata vain sosiaalityöntekijän. Keskustelussa nousi esiin uusi toimintatapa: miten on mahdollista toimia toisin. Aikaa on kulunut arviointeihin ja sijoitustoimintaan. Keskusteltiin päihdeongelmaisista vanhuksista: missä vaiheessa heille tehdään kotikäynti? Koettiin, että päihdeongelmaisilta vanhuksilta edelleenkin puuttuu palveluita. Ryhmätoimintaa varten tarvittaisiin koulutusta. Kylmiltään ryhmiä ei voi lähteä vetämään. Aiheet tulee myös miettiä. Medisiinisissä ongelmissa sosiaalityöntekijä ei välttämättä ole oikea henkilö auttamaan vaan viestit tulee suunnata tällöin terveysasemalle. Sosiaalityöntekijä on usein verkonkutojan roolissa, kun kyse on esim. harhoista kärsivistä vanhuksista. Hän kokoaa tarvittaessa ryhmän asiakkaan ympärille. Kuinka kohdata asiakkaan sosiaalisen verkoston ristiriidat ja erilaiset näkemykset asiakkaan parhaasta? Näkemykset voivat vaihdella paljonkin riippuen tarkastelunäkökulmista. Ristiriitatilanteissa on käytetty menetelmänä mm. hoito- ja palvelusuunnitelman laatimista. Suunnitelmaa laadittaessa on huomioitu eri osapuolten näkemykset ja pyritty löytämään yhteinen linja. Tärkeää on kunnioittaa asiakkaan omaa näkemystä ja elämänkokemusta. Vanhusten kaltoinkohtelutilanteista on syntynyt joitakin vanhuspalvelun sosiaalityön asiakkuuksia. Tällöin on koettu hyvänä tehdä parityötä. SK /021105 |