Kyllä, on varmasti ensisijaisen tärkeää katsoa ihmisen taloudellisten asioiden hoitamisen taitoja kokonaisuutena, kuten Mummeli-nimimerkki ehdottaa. Taloudellisesti taitamattomat, ns. huollolliset asiakkaat, kuuluvat mielestäni sosiaalityön aktiiviseen seurantaan (jolloin käsitellään toki muitakin kuin raha-asioita), eikä ole järkevää odottaa näiden ihmisten osaavan asioida moitteettomasti vain kirjallisesti toimeentulotukea hakemalla.

Toisaalta, usein kuulee tarinoita, ettei ole tiedetty mistä apua voidaan asumisen ongelmatilanteissa hakea. Mielestäni tässä kohtaa jonkinlainen vuokrataloyhtiöiden ja sosiaalityön yhteistyö on paikallaan, jolloin ongelmiin päästään puuttumaan ajoissa eivätkä vuokravelat pääse kasaantumaan häätöasteelle. Vuokrien maksamattomuuden taustalla voi olla myös muita ihmiselämän ongelmia, kuten masennus tai päihdeongelman aktivoituminen, jolloin apua ei kyetä hakemaan vaikka sitä tarvittaisiin/haluttaisiin. Tällöin myös motivaatio omien asioiden hoitamiseen saattaa heiketä, jos ihmisellä on tunne ettei itsellä ole työkaluja/keinoja hoitaa asioitaan kuntoon ns. "mitä se hyödyttää -mentaliteetti". Tämänkaltaisissa tapauksissa kannatan kyllä jalkautuvia palveluita, joista on häätöjen ehkäisyssä saatu hyviä kokemuksia ja tuloksia esim. Kuopion ATTE-projektissa.